Prinssi ja puoli valtakuntaa

 

EN TIEDÄ mitä sanoa.

Sano jotain, sano ihan mitä vain. Mitä vain nyt keksitkään, sano se. Ihan mitä vain. Hän katsoo minua tiiviisti ja odottaa jotakin vastausta. Aivoni tuntuvat menneen täysin lukkoon, en pysty muodostamaan lyhyttäkään lausetta. Helvetti, sano nyt jotain! Miten elokuvissa tähän vastattiinkaan?

Pidätän hengitystä, kyyneleet nouset silmiini. Hengitä, sanon itselleni. Hengitä ja sano jotain. Tajuan, kuinka aika pysähtyy, mutta ajatukset kulkevat siitä huolimatta ylinopeutta. Pitäisikö valehdella? Saako tässä tilanteessa valehdella? Huomaan äkillisen piristyksen olemuksessani. Yritän punnita nopeasti ja selkeästi vaihtoehtoja, mutta epäilen jättäväni jonkun tärkeän kohdan huomiotta. Millainen vastaus aiheuttaisi mahdollisimman vähän harmia minulle tai hänelle? Kyynel valuu poskellani, katson häntä ja vastaan huokaisten ”kyllä”, vaikka tiedän sen olevan elämäni suurin virhe. Hän nousee, halaa ja on silminnähden onnellinen. Minä tärisen kauhusta, mutta hän luulee minun olevan onnellisesti shokissa.